Pentu ei ehtinyt missään vaiheessa elämäänsä olla Kissojen Valtakunnan yksi kissoista, mutta minun perheeseeni hän kuului.
Pentu oli mummolaan vuonna 2002 tiensä löytänyt orpo "miukuttaja", eli kissanpentu, joka kerta toisensa jälkeen palasi samaan paikkaan ulos, eikä niin pienellä kissalla todennäköisesti ollut kotia lainkaan saatika emoa.
Mummolan asunnon takana menee suoraan aktiivisessa käytössä oleva junanrata, johon suurin osa mummolassa asuneista kissoista kuoli. Pentu oli kuitenkin harvinainen poikkeus ja pysyi elossa, vaikka pihapiirissä on liikkunut mm. kettuja, ilveksiä ja taivaalla lentänyt myöskin haukkoja.
Pentu eli kesät pääasiassa ulkona ja talvella sisä- ja ulkokissana. Hän oli leikkaamaton naaraskissa, joka sai satunnaisesti kissojen e-pillereitä. Tässä yhdistyy siis kaikki hälyttävät tunnusmerkit, kuinka kissojen kanssa tänä päivänä ei tulisi toimia.
Pentu muutti kokonaisuudessaan sisäkissaksi viikko ennen kuolemaansa. Ennen sitä kissalla oli jo useampia erilaisia oireita, mutta valitettavasti en ollut hänestä päävastuussa, koska olin vasta 13-vuotias.
Pentu toimii yhtenä syynä, miksi haluan auttaa muita kissoja ja taata niille turvallisen, huolehtivan ja rakastavan elinympäristön.