Miksi eläinlääkärikäynnit ovat niin tärkeitä?

On olemassa ihmisiä, jotka edelleenkin ajattelee, että välttämättä edes kissan sterilointi tai kastrointi ei ole tarpeen. On myös heitä, jotka valitsevat kissansa sukupuolen perusteella, koska naaraskissat eivät muka voisi merkkailla, jolloin ainoa niistä koituva harmi on mouruaminen kiima-aikaan. Uroskissan leikkaus on taas paljon halvempi, joten jos mouruaminen haittaa, niin saatetaan hankkia uros, kun sen kulut ovatkin sitten halvemmat.

Asiahan ei kuitenkaan ole niin, että kummankaan sukupuolen edustajan kohdalla olisi ok jättää kissa leikkaamatta, jos sillä ei ole aikomusta pentuja tehdä. Pentuja ei myöskään tule tehdä muuta kuin vastuullisen kasvattajan toimesta, joka tietää mitä tekee, valitsee vain terveitä ja puhdasrotuisia kissoja ja hänellä on selkeät tavoitteet. Vastuullisen kasvattajan löytäminen voi olla joskus vaikeaa, mutta puhun siitä enemmän toisessa julkaisussa.

Jotkut ihmiset ovat oppineet, että kissan leikkaaminen ja jopa rokottaminen on tarpeen. On myös ihmisiä, jotka vievät kissansa joka vuosi eläinlääkäriin, mutta sen sijaan, että siellä varsinaisesti kissaa mitenkään tutkittaisiin, niin kissaa tutkitaankin vain pintapuolisesti, jossa ainoat löytyvät ongelmat voivat olla mm. epämääräiset möykyt (kasvaimet), sydämen sivuääni tai aristusta. Se ei valitettavasti kuitenkaan kerro kissasta ja sen terveydentilasta paljoa mitään. Toki näiden löydösten perusteella kissaa voidaan alkaa tutkimaan laajemmin, mutta kaikkea ei välttämättä siitäkään huolimatta.

Koska kaikille ihmisille nämä asiat eivät ole vielä selviä eikä myöskään kaikki ihmiset kerro näitä asioita, jos kysyvät esimerkiksi Facebookissa kissan muuttuneesta käytöksestä tai jos aiheesta muuten vain keskustellaan. Osalla ihmisistä se kysymys saattaa mennä tunteisiin, vaikka kissan kanssa olisikin toimittu vastuullisesti, joka on mun mielestä vähän outoa, koska sehän on vain hyvä, että on valveutuneita omistajia, jotka osaa ehdottaa toimenpiteitä kissan hyväksi, vaikka ne olisikin jo tehty. Silloin voidaan olla aika varmoja, että kyseinen omistaja hoitaa myös omat kissansa vastuullisesti.

Meillä kissat käy joka vuosi verikokeissa ja hammashoidossa. Kuvautan kissojen hampaat ensimmäisen kerran vuoden iässä ja ennen tätä toimenpidettä kissalta otetaan myöskin verikokeet, jossa nähdään normaalit sisäelinarvot. Todennäköisesti niissä ei ole mitään, mutta jatkoa ajatellen niitä arvoja voidaan verrata, joten ne pienetkin muutokset voidaan sitten huomata heti.

Yli 6 vuotiailta kissoilta otan laajat verikokeet, missä näkyy T4- sekä SDMA-arvot, jotka on vanhenevalle kissalle todella tärkeät katsoa säännöllisesti. T4 kertoo kilpirauhasen tilanteesta ja valitettavan usein se kuitenkin jää jopa laajoista verikokeista pois, jos omistaja ei osaa sitä itse pyytää tai eläinlääkäri oireilun perusteella sitä huomioi. SDMA on taas herkin munuaisiin liittyvä tiitteri, joka nousee munuaisongelmissa ensimmäisenä, jonka takia ilman oireilua olevalta lähes seniori-ikäiseltä kissalta haluan ehdottomasti nähdä tuon arvon.

6 vuotiaat kissat pääsevät meillä myös viimeistään ensimmäistä kertaa luuston röntgeniin, jossa kuvataan selkä (kuvia kannattaisi olla 2-3, koska mitä lähempää otettu kuva - sitä paremmin pienetkin muutokset huomataan. Kuvissa on tärkeää näkyä myös rintarangan alue, koska spondyloosimuutokset voivat olla myös siellä), lonkat sekä tietenkin etu- ja takajalkojen nivelet. Nivelrikkoa kissalla voi olla kyynärissä sekä polvissa, mutta ranteet ja nilkat eivät myöskään ole mahdottomuus.

Olen suunnitellut, että jatkossa otattaisin yli 8 vuotiailta kissoilta myöskin virtsanäytteen (joka menee viljelyyn) sekä verenpaineen mittauksen. Tähän lopputulokseen tulin, kun hetken tätä makustelin ja huomasin, että eräs netistä tietämäni henkilö vei kissansa senioritarkastukseen, jossa nämä edellämainitut asiat tehtiin ja sielä selvisikin ongelmia nimenomaan näiden kahden testin avulla. Mulla on myös itsellä kokemusta kissasta, joka ei näytä virtsatietulehdukselle tyypillisiä oireita välttämättä ollenkaan ja jopa pissanäytteen pikatesti voi olla puhdas, mutta silti viljelyssä on löytynyt bakteeritulehdus. Kumpikaan näistä ei ole tavattomia asioita, joten kissan hyvinvoinnin sekä oman mielenrauhan takia jatkossa nämä testit tulee kuulumaan kissojen terveystarkastukseen tietyn iän saavuttamisen jälkeen.

En missään nimessä sano, että juuri sun täytyy nämä kaikki testit kissastasi ottaa, mutta tähän listasin semmosia asioita, joita itse haluan tutkia ja perustelin myöskin, että miksi ne on hyväksi. Eläinlääkärilläkään ei ole röntgenkatsetta, kuten ei kenelläkään muulla ihmisellä, joten ainoa tapa löytää esimerkiksi syöpyneet hampaat on röntgenkuvaamalla kissan suu. Luusto-ongelmat voivat myös oireilla kissoilla hienovaraisesti, jolloin kaikki omistajat eivät näitä muutoksia huomaa ainakaan ajoissa.

Pääsemme siis lopputulokseen, että pelkkä kissan leikkaus ja rokotus säännöllisesti ei ole tae kissalle laadukkaaseen ja hyvinvoivaan elämään.