Nikin sairastelu viimeisen vuoden aikana

Niki pääsi aloittamaan vuositarkastukset tänä vuonna samana päivänä, kun Mirri ja Mesho. Ainoa poikkeus oli se, että Nikin hammashoito siirettiin n. 3 viikkoa eteenpäin Nikillä alkaneen oireilun vuoksi. Tästä julkaisusta on tulossa pikä ja tää käsittelee koko viimeisen vuoden tapahtumat Nikin terveyden suhteen.

Niki on ollut nyt kokonaisen vuoden verran oireilevana säännöllisen epäsäännöllisesti, eli osan ajasta Niki on ollut ihan terveen oloinen, mutta en tiedä, että onko hän ollut terve varsinaisesti ollenkaan koko vuoden aikana.

Kaikki alkoi viime vuoden heinäkuussa, kun Nikin käytös muuttui radikaalisti apaattiseksi, jonka myötä myös halu ruokailuun meni käytännössä kokonaan. Heinäkuun alkupuolella meillä oli aika jo varattuna kissojen vuositarkastuksien ekalle vaiheelle, eli verikokeille, jossa Nikiltä päädyttiin ottamaan myöskin verinäytteistä tulehdusarvot, koska halusin poissulkea akuutin suolistotulehduksen. Tulehdusarvoissa oli kaikki kunnossa, joten Nikiä päädyttiin ainoastaan nesteyttämään klinikalla ja hänelle annettiin mukaan ruokahalua lisäävää lääkettä sekä toipilasruokaa.

Toipilasruoasta onkin tullut meille harvinaisen tuttu ruoka, koska siitä oli merkittävästi apua Nikin kanssa ja myöskin Mirataz (=ruokahalua lisäävä lääke) oli hyödyllinen.

Oireet kuitenkin paheni, jonka takia me päädyttiin joitain viikkoja myöhemmin klinikalle uudelleen ja tällä kertaa lääkäri huomasi Nikin silmien tärinän, mitä hänellä on ollut alusta alkaen. Viime kerralla Nikin yksilölliseen tutkimiseen ei ollut niin paljoa aikaa, joka on ihan ymmärettävä syy siihen, ettei silmien värinää oltu huomattu. En myöskään itse muistanut siitä sanoa, koska kissojen vuositarkastuksilla - etenkin tällä kerralla oli paljon myös muuta muistettavaa eikä silmäoireilu ollut mitenkään vakavan oloista, joka vaatisi nopeaa ja välitöntä reagointia.

Silmien värinä, satunnainen herkkävatsaisuus sekä rescue-tausta kuitenkin riitti siihen, että aletaan epäilemään toksoplasman mahdollisuutta, joten Nikiltä otettiin toksoplasmatestit verinäyttein. Tulokset me saatiin n. viikon kuluessa, mutta diagnoosia ei voitukaan tehdä, koska kyseessä oli rajatapaus, eli Nikillä joko on tai ei ole toksoplasmaa. Näytteet jouduttiin ottamaan uudelleen ja ne kontrolloitiin samalla kertaa, kun vein kissat hammashoitoon.

Elokuun 16. päivä kissojen hammashoitojen aika koitti. Mulla oli vahva epäily jälleen, että Nikin suussa olisi jotain vikaa, mikä aiheutti Nikin ruokahaluttomuuden. Meillä oli nimittäin jälleen tilanne, missä kipulääkkeestä oli apua Nikin käytökselle ja syöminen vaikutti vaikealle, etenkin, kun ruoassa oli enemmän lihapaloja. Poistokuntoisia hampaita ei kuitenkaan ollut, ainoastaan ientulehdusta ja reilusti hammaskiveä.

Odottelimme taas viikon verran, kunnes saatiin toksoplasmatestien tulokset ja niiden arvojen perusteella me voitiin todeta, että Nikillä on toksoplasma. Nikille määrättiin 4 viikon antibioottikuuri, joka alkoi 26.8.

Alussa Niki söi antibiootin suoraan lautaselta, mutta sen jälkeen tilanne alkoi mennä niin huonoksi, että jouduin antamaan sen ruiskulla suuhun. Nikin vatsa myöskin reagoi antibioottiin aika vahvasti, joten jouduttiin ottamaan käyttöön maitohappobakteerien lisäksi myös Inupekt forte, jota piti myöskin antaa täysi annos päivässä, eli 2 tablettia.

Neljän viikon kuurin jälkeen vatsa ei ollut vielä rauhoittunut, joten jatkettiin samalla määrällä Inupketia sekä maitohappobakteereita. Kuurin loppumisesta meni aikaa n. viikko, kun Niki alkoi oireilemaan jälleen. Oireina oli mm. oksentelu, heikko ruokahalu ja apaattisuus, eli lähes kaikki ne samat oireet, kun mitä toksoplasma aiheutti. Oksentelua Nikillä oli satunnaisesti jo ab-kuurin aikana, jolloin Niki oksensi kaikki päivän aikana syömänsä ruoat ulos. Jouduin turvautumaan toipilasruokaan, Mirataziin sekä ääritapauksissa pakkoruokintaan, koska muuten Niki ei olisi syönyt ollenkaan.

19.10. me mentiin Nikin kanssa uudelleen lääkäriin, koska oksentelu senkun jatkui aina normaalin syöntipäivän päätteeksi. Jos Niki oksensi, niin meni pitkään, että ruoka maistui normaalisti sen jälkeen, joten ajattelin, että kyseessä on "vain" pahoinvointia, joka menee ajan kuluessa ohi ja ensihätään tarvitaan pahoinvoinninestolääkettä. Kyseisellä käynnillä kissaa tutkittiin siis ainoastaan pintapuolisesti, juteltiin paljon asioista ja sain mukaani Cereniaa helpottamaan pahaa oloa. Sain myös kommentteja siitä, kuinka kissan vatsa menee herkästi sekaisin siitä, jos yhtäkkiä vaihtaa ruokaa toiseen, koska mun oli se pakko tehdä, jos halusin, että kissa omatoimisesti syö yhtään mitään. Ruoan vaihdos aiheutti siis ripulia, joka johtui edelleen ab-kuurin "tuhosta", koska muutoin Nikin vatsa ei ole reagoinut ruoan vaihdokseen, johon ollaan jo entuudestaan kissa totutettu.

Cereniasta ei ollut mitään apua, Nikin ruokahalu ei palautunut entiselleen ja jos palautu, niin sen iloisen päivän päätteeksi tuli oksennus. Sain ylipäätään Cereniaa ainoastaan 4pv kuurin, jonka takia annoin sitä vaan silloin, kun oli vahva epäilys, että oksennus tulee. Silloin en vielä osannut kunnolla yhdistää oksentelun johtuvan normaalista syömisestä, joten lääkettä en antanut aina oikeeseen aikaan.

Nikin oksentaminen tapahtui myös aina illalla/yöllä ja oksennuksessa oli paljon sulamatonta ruokaa.

Tilanne eteni loppujenlopuksi siihen, että aloin antamaan Nikille toipilasruokaa n. 20g annoksina kolmesti päivässä, koska toipilasruoka saatiin joko menemään ilman ongelmia tai sitten se oli helpompaa saada ruiskuun, jos oli tarve pakkoruokkia. Toipilasruoassa on myöskin paljon energiaa, jonka takia täyden määrän antaminen olisi voinut nostattaa kissan painoa nopeasti ylipainon puolelle. Vaihdoin toipilasruoan Dagsmarkin ruokiin ja kun olin oppinut, että liian isot annokset, eli Nikille normaalikokoiset aiheuttaa oksennuksen illalla, niin myöskin Dagsmarkin ruokia annettiin pieniä määriä kerralla. Olin sopinut joulun alle myöskin reissun, jolloin oma poikaystävä jäi hoitamaan kissoja, niin en uskaltanut kokeilla, että voisiko Nikille antaa normaalia määrää ruokaa. Halusin myöskin varata lääkäriajan Nikille vasta reissun jälkeiselle ajalle, jotta olen kotona, jos kissalle jouduttaisiin asentamaan esimerkiksi ruokintaletku.

Tammikuussa Niki pääsikin Catvetiin vatsaontelon ultraan, jossa lääkäri havaitsi sappitietulehdukseen viittaavia ongelmia. Siellä oli mm. maksassa muutoksia sekä sappirakossa runsaasti sakkaa. Niki sai sieltä mukaan Ursochol-lääkityksen, josta oli selkeästi Nikille apua ja ruoan määrää voitiin taas alkaa nostamaan normaaliin. Liian pienen annoskoon takia Niki painoi enää vain 2,4kg. Osa painosta tuli alas jo toksoplasmalöydöksen aikana, mutta varmasti ainakin kilon verran painoa lähti sen takia, että annoskoko oli tosiaan liian alhainen. Nikin normaali paino on 4,5kg, missä me ei olla vieläkään.

Me muutettiin tammikuun aikana, joten vatsaontelon kontrollikäynti me jouduttiin tekemään toisella klinikalla. Porin Lemmikkiaitassa lääkäri katsoi ainoastaan Nikin sappirakon tilanteen, vaikka sappitietulehdukseen vaikuttaa myös muiden sisäelinten tila, kuten Nikillä havaittiinkin muutoksia maksassa. Lääkäri näki paperit Catvetista, joten oli tietoinen myös muista ongelmista. Sappirakossa oli sakkaa edelleen ja lääkityksellä jatkettiin, koska Niki oireili myöskin. Tässä vaiheessa kokeiltiin Feliway- sekä Felisept-haihduttimet sekä Nikille kuukauden kuuri Zylkeneä, koska mm. karvojen nyppimisen syyksi epäiltiin stressiä. Suosituksena oli tulla uudelleen maaliskuussa ultrattavaksi, mutta ajan varaaminen vain jäi. Johtuneen siitä, että ajattelin, että kuukauden aikana muutoksia ei ollut ehtinyt tulla, niin mitä haittaa, jos odotetaankin 2 kuukautta. Olin myös hakenut 100 tablettia Ursocholia lisää, joka kestäisi Nikillä huikeat 400 päivää. Maksoin siitä lääkkeestä myös muistaakseni n. 60 euroa, joten 7 tabletin takia ei tuntunut kovin hyvälle ostaa niin isoa pakkausta niin isolla rahalla.

2kk vierähtikin sitten 4 kuukauden pituiseksi, kun kontrolliultra tehtiin vasta kesäkuussa vuositarkastuksien alettua. Nikin satunnaiset muutokset ruokailussa alkoivat myöskin noin 2 viikkoa ennen tätä käyntiä, jolloin olin jättänyt Ursocholin pois, koska ajattelin oireiden johtuvan lääkkeistä ja lisäravinteista, mutta tarkoitukseni oli ottaa niitä pikkuhiljaa takaisin käyttöön. Sappirakko ultrattiin tälläkin käynnillä pelkästään ja koska siellä havaittiin sakkaa, niin lääkitys aloitettiin uudelleen. Tässä vaiheessa aloin epäilemään Nikillä vatsassa tai suolistossa jotain ongelmia, mutta edelleen oltiin menossa hammashoitoon, koska nekin voisi olla todennäköiset ongelmat, jotka aiheuttaa tätä oireilua.

Ruokahaluttomuus pomppasi äkisti esiin ennen hammashoitokäyntiä, joten Niki ei tullut mukaan silloin. Tässä ajassa ehdin koluamaan eläinlääkäreitä läpi ja kyselemään Helsingistäkin hinta-arviota Nikin hoidolle, mutta päädyttiin siitäkin huolimatta menemään hammashoitoon, koska se tuntui akuutille. Jälleen kerran.

Lääkäriin päästiin toteamaan, että Nikin suussa ei ole poistokuntoisia hampaita ja ainoa kipua aiheuttava asia siellä voi olla ientulehdus, joka ei tunnu parantuvan vaikka kuinka hammaskivet poistettaisiin. Viimeisen vuoden aikana sitä on siis ollut enemmän tai vähemmän ja viime vuonna saatiin myös kommentti, että "voihan ne ikenet tietysti olla kipeät ja siten aiheuttaa ongelmia", mutta tälläkään kertaa se ei ole ollut ainakaan yksin syyllinen kaikkiin niihin oireisiin.

Juteltiin eläinlääkärin kanssa ja hän sanoi, että sappirakossa yksistään sakka ei ole se, joka voi kertoa sappitietulehduksesta. Todennäköisesti Porin Lemmikkiaitassa ei osata kunnolla kissan vatsaontelon ongelmia hoitaa, joten me ollaan nyt menossa vatsaontelon ultraan Tampereelle, Raumalle (=sama missä hampaat hoidettiin) tai sitten ihan ääritapauksessa Helsinkiin. Nikiä samalla röntgenkuvataan niillä käynneillä, koska jos vatsaontelo ei oo se ongelma, niin jos edes röntgenkuvista löytyisi jotain merkittävää.

Muussa tapauksessa me todennäköisesti poissuljetaan allergioiden mahdollisuudet ja viimeisenä kokeillaan Nikille mielialalääkitys. Pidän mielessä vaihtoehdon, että otettaisiin eläintenkouluttaja tähän mukaan avuksi, koska Niki on stressiherkkä ja stressi voi tunnetusti olla jopa kaiken tän oireilun takana, joka ei kuitenkaan välttämättä johdu mistään sairaudesta tai kivusta.